Aksa treenien saralla siirryttiin muutama viikko sitten maneesilta ulkokentälle ja ollaan oltu enemmän kun innoissaan, kun halli alkoi tuntua pikkusen ankealta. Ulkona kentällä on vaan niin paljon parempi.:)
Treeniryhmätkin menivät uusiksi paikan vaihdon myötä ja Hopsun kanssa saatiin päätökseen jatkokurssi. Nyt treenataan sitten pienryhmässä ja en voi vaan kuin kiitellä mahtavia treeni kavereita. Treenaamisesta on tullut nyt sellaista niin kun pitääkin, eli joka kerta edistystä tapahtuu huimasti. Talvella treenit tuntuivat nimittäin seisovan paikallaan, mutta nyt olen enemmän kun tyytyväinen meijän tsemppari pienryhmään.
Nyt voi jo vihdoinkin sanoa, että Hopsusen käytös kentällä on agility koiran käytöstä:D Karkailua ei enää ole ollut ja ihanat ihmiset eivät ole enää karkailun arvoisia, vaan voi keskittyä ihan vain rataan, eikä treenikavereihin. Esteet sujuu jo hyvin, mutta ainoana ongelmana on maksi-hypyt. :S Ne tulee vaan niin helposti kolisten alas, ainakin jos hypylle täytyy tulla yhtään vinosta kulmasta. Siksi ollaan nyt treenattu matalemmilla hypyillä ja aloitin alusta koko hypyn opettamisen. Kotona treenataan siis vain pelkkää yhtä hyppyä maksi-korkeudella. Ratkaisua ongelmaan ei ole vielä löytynyt, miksi tuo otus ei hyppää maksia, mutta epäilyksenä on, että selässä on lihaksissa kireyksiä tai Hopsu ei vaan keskity hyppäämiseen tai sitten se on niin laiska, että mieluummin menee ali kuin hyppää yli.:D Miun loman alettua mennään koirafysioterapeutille, joka toivottavasti osaisi kertoa vähän enemmän.
Muuten olen ollut tosi tyytyväinen rata suorituksiin, jos nyt tuota “pikkuongelmaa” eli hyppyjä ei lasketa. Tuo otus lukee vaan niin tosi helposti miun jokaista liikettä, joten ite joutuu skarppaamaan tosi paljon, että radalla ei viuhdo mitään ylimääräisiä.

Kevään ja kesän näyttely kausi tuli myös avattua viikonloppuna, kun käytiin pyörähtämässä Joensuun näyttelyn kehässä. Tuomari tuli Portugalista asti ja bortsuja oli yhteensä seitsemän, joista Hopsu ainokaisena nuorten luokassa. Tulokseksi tuli EH ja arvostelu oli melko vähäsanainen. Tuomarin arvion mukaan luonteeltaan hyvä tyyppi, mutta moitteita tuli kehässä liikkumisesta. Liikkuminen olikin jotain ihan kamalaa, sillä tuntui että raahasin tuota vain perässä. Joensuun näyttelyiden aikaan se on myös melkein kun sääntö, että viikonloppuna tulee sadetta niin kuin nytkin ja kotiin tullessa oltiin läpimärkiä. En muista yhtään kevään Jns näyttelyä ilman sadetta:D

Päkäpaimeneen pentutapaaminen jäi meidän osalta välistä, kun näyttelyt ja koeviikko sattui samoille päiville. Mukava olisi ollut nähdä muita sisaruksia, mutta toivottavasti vielä kesän mittaan!:)

Hopsun lonkkakuvailujen viralliset tulokset tulivat vihdoin Kennelliitolta ja kumpikin lonkka A. Kyynärät 0/0 ja polvet ja selkähän todettiin myös terveiksi. Kaikki siis OK. Nyt voi huokaista helpotuksesta ja olla tyytyväinen terveestä koirasta

Joulunaika oli agi treenien kanssa hiljaista, kun pakkasrajat paukkuivat lähes koko loman ajan. Muutaman kerran käytiin Hopsun kanssa kahdestaan hallilla vetämässä kontakteja, mutta sillonkin tuntu, että sinne jäätyy pystyyn. Aika paljon treenattiin sitten ihan kotitreeneissä. Keppejä tuli treenattua lomalla ihan kivasti ja ne ei tuota enää ongelmia mistään suunnasta. Treenailtiin myös noutoa ja kokeltiin noutaa mahdollisimman erilasia “noutokapuloita”.  Pääasia oli, että Hopsu ylipäätään hakee lelun kuin lelun ja ottaa sen suuhun ja tuo miulle.  Noudon kanssa ongelmanahan on ollut se, että Fanni ei anna ikinä Hopsulle yhtään lelua, kun se on noutaja ja ihan toivoton niitten lelujensa suhteen.  Fanni on siis lukittuna sisälle sillon kun noudetaan Hopsun kanssa. Rospen kanssa ei ole ongelmaa, kun sitä ei lelut kiinnosta.

Vasta viime viikolla päästiin taas ihan ohjattuun treeniin ja radalle. Virtaa oli taas ihan kiitettävästi ja alku oli ihan hirveetä heilumista, eikä Hopsu meinannut pysyä millään startissa paikallaan. Maxi-rimat tuli alas ja pakko oli sitten laskea ne medi korkeuteen.  Rimat kolisee heti alas, kun vaan kierroksia on liikaa. Kontakteilla Hopsu sentään maltto stopata ja ne meni hyvin.  Kisa ikään on onneks vielä vähän aikaa! Pääsiäisenä olisi tulossa Joensuun kisat, mutta vielä en osaa sanoa uskallanko ilmottaa tuon sähikäisen vielä niihin. Kunhan saadaan muutamat möllit alle, niin sitten katellaan miten se kisaaminen lähtee sujumaan.

Kotitreeneillä ollaan kuitenkin taltutettu agiliitelyn nälkää tekemällä lyhkäisiä radan pätkiä. Keppien treenailu on jäänyt vähemmälle sen jälkeen kun siirryttiin halliryhmiin treenailemaan pitkiä ratoja. Nyt kotona on ollut hyvä sitten vetää kunnon teho kertausta keppien kanssa. Miusta tuntuu, että Hopsu hakee kepit paljon paremmin jos ne on osana rataa kun jos vedettäisiin pelkästään kepit. Toisaalta parempi niin päin. Hopsulle tuntuu olevan hankalaa se, jos lähetän sen pujottelemaan ja ite vaihdan sen takana paikkaa keppien toiselle puolelle. Sille tuntuu olevan vaikeaa jos menettää näköyhteyden minuun. Tätä siis yritetään hioa kuntoon. Treeneissä huomattiin myös, että takaaleikkaukset tuottaa ongelmia. Tässäkin ongelmana on se kun ite joudun takaa leikatessa jäämään Hopsun taakse ja se menettää hetkeksi näköyhteyden minuun. Monesti kävi sitten niin, että se kiersi esteen väärältä puolelta. Takaaleikkauksiakin on siis hiottavana tässä tauon aikana. Treeneissä yhtenä ongelmana oli rimojen pudottelu. tuntuu, että heti kun neidille tulee ylikierroksia radalla, niin maxi-rimat kolisee alas. Se ei ilmeisesti malta keskittyä itse hyppäämiseen.

Nyt halli treeneissä karkaamisen kanssa saa olla taas tarkempi, kun tilaa on vähemmän. Treenaamisesta ei tule mitään jos pitää suorittaa rataa samalla kun joku treenaa vieressä. Sillon Hopsu kyttäilee vaan sitä vieressä treenaajaa ja keskittyminen omaan tekemiseen on nolla. Mutta onneksi yleensä treenataan sitä yhtä pitkää rataa. Hopsu malttaa myös olla hiljaa ja paikallaan sen ajan kun käydään kokoamassa rata ja treenataan se ilman koiria, mutta sitten kun koirakko menee radalle, niin sillon alkaa hirveä heiluminen.

Kuvausten tulokset ei ole vielä tullut Kennelliitosta, mutta toivottavasti tulisivat pian!

Kamalasti on mahtunut kaikkea näihin viikkoihin ja kuulumiset tulee tällä kertaa romaanin muodossa.

Hopsun kanssa tokon alkeet saatiin päätökseen viimeisen kurssi kerran mölli-kisoilla. Kisoissa ei tosin jaettu sijoituksia, vaan ne oli enemmän harjoitus mahdollisia tulevia toko-kisoja varten.  Kokonaisuudessa meillä meni hyvin, mutta pikku räveltämiset pudottivat pisteitä. (Heh:D)

Ensimmäinen liike oli luoksepäästävyys, joka oli siis ryhmäliike. Hopsu pysyi istumassa vierellä sen ajan, kun tuomari kävi meidän luona, mutta kun tuomari oli menossa pois niin Hopsu otti askelia eteenpäin. Joten liikkestä ei tullut ihan täysiä pisteitä.                                                             

Seuraava liike -joka myös suoritettiin ryhmänä- oli paikallaanmakaaminen.  Matka oli 2m ja aika 1min. Pisteet meni nollille, koska Hopsu nousi istumaan ja ryömi eteenpäin. Seuraavat liikkeet oli liikesarjoja ja suoritettiin itsenäisesti: Seuraaminen taluttimessa meni melko hyvin ja siitä tuli lähes täydet pisteet. Maahanmeno liikkeestä meni muuten hyvin, mutta Hopsun “maahan” oli ihme kökötys, joten siitä verotettiin pisteitä. Liikkeestä seisomaan jäännissä Hopsu ei jäänyt kunnolla seisomaan, vaan otti askelia ja se näkyi pisteissä.                                                               

Luoksetulossa matka oli 10m ja siitä tuli melkein täydet pisteet, mutta Hopsu varasti aavistuksen. (Se yrittää ennakoida kaikkea, kuten mm. agi startteja :S)Viimeisenä liikkeenä oli hyppy. Sai päättää tekeekö sen helpotettuna, eli pelkkä hypyn ylitys riittää vai tekeekö ihan oikean tokon alo-hypyn. Kokeiltiin sitä oikeaa, sillä pelkkä hypyn ylitys Hopsulta sujuu.  Hypyn hypättyä Hopsu ei malttanut odottaa toisella puolella seisomassa, vaan hipsi hypyn sivulle. Toisella yrittämällä se kuitenkin meni kivasti. Kokonaisvaikutuksesta tuli pisteitä 9/10.             

Agin parissa alkeiskurssi tuli päätökseen ja päästiin siitä jatkamaan maneesi kaudelle jatkoryhmään. Ekat halli treenit sai Hopsulla aikaan kunnon adhd kohtauksen. Karkailu ei ole enää ongelma ja nyt ollaan saatu keskityttyä täysin itse treenaamiseen. 

Miun on pitänyt opetella uusi ohjaamistyyli. Fannin kanssa miun piti olla koko ajan tsemppaamassa ja pitämässä vauhtia yllä. Ohjasin radalla edeltä käsin ja kerkesin valssailemaan ja vaikka mitä ihan rauhassa. Hopsun kanssa miun pitää olla mahdollisimman rauhallinen ja neutraali, sillä  jo nähdessään agi radan se käy kierroksilla. Saan todellakin juosta niin kovaa kuin pääsen ja ohjaamisen on oltava ennakoivaa.                                                                                                              

Pahimmat ongelmat meillä on tällä hetkellä lähdössä varastaminen. Se tykkää niin paljon mennä radalla, että se ei malta kuunnella starteissa ja menee jo suorittamaan sen mielestä oikeaa rataa. Toinen ongelma on ollut rimojen pudottelu. Suorassa olevien hyppyjen rimat pysyvät, mutta jos täytyy tulla vinosta kulmasta niin rimat usein tulevat alas. Tähän ongelmaan ollaan tehty hyppyharjoituksia, joissa rimat ovat eri korkeuksilla ja hypyt eri matkojen päässä toisistaan, jotta se pikkuhiljaa alkaa hahmottaa askelluksensa pituutta. Talven aikana olisi tarkotus käydä kokeilemassa kisaamista mölli- ja ev-kisoissa.

Eläinlääkäri reissulta ei olla myöskään vältytty, vaan ell. päivystyksessä pyörähdettiin Fannin kanssa. Oltiin metsälenkillä ja  ilmeisesti Fannia oli pistänyt tai raapaissut joku oksa silmään. Silmä oli kokonaan punainen, vuosi ja Fanni piti sitä kiinni. Päästiin heti päivystykseen ja onneksi kaikki oli kunnossa, eikä silmässä näkynyt mitään vakavampaa.

Isänpäivä vierähti mättäreissä. Osallistuttiin junioriluokkaan ja parina meillä oli englannin springersspanieli. Tuomari ihmetteli kovasti Hopsun väritystä. Ensiksi se kysyi minkä värinen Hopsu on ja seuraavaksi se ihmetteli onko se edes sallittu väri.  Miulle nousi viimestään sen jälkeen kiukku pintaan, kun käteen annettiin heti perään sininen ruusuke ilman mitään perusteluja.   Mutta eipä tuolla niin väliä, sillä  Hopsu esiintyi hienosti ja olin tosi tyytyväinen sen  kehässä oloon.:) Tammikuussa on sitten seuraavat oikeat näyttelyt.

Hopsulla on ollut räjähdysmäinen karvanlähtö viime viikkoina.
Koira on pienentynyt ainakin puolella, kun kaikki aluskarva on lähtenyt. Karvaa on ihan joka paikassa ja Hopsun inhoama imuri (Se kammoksuu imuria, hiustenkuivaajaa ja sähkövatkainta :D) on ollut kovassa käytössä. Aloin jo tässä huolestumaan karvasadosta, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia (Ja kerran kohtalotovereitakin löytyy :D). Rinnuksenkin “hulmukarvat” on tippuneet, joten tällähetkellä Hopsunen ei ole kovinkaan edustava näky.  Uutta karvaa odotellessa!

Fannin pienryhmässä emme ole nytten muutamaan viikkoon piipahtaneet, sillä kotiesteet ovat riittäneet pitämään Fannin taitoa yllä ja Hopsun kanssa ollaan keskitytty käymään alkeiskurssilla. En myöskään ilmoittanut enää Fannia talven maneesi treeneihin, sillä kisoihin tuon eläkeläisen vaudilla ei ole enää asiaa. Mölli- ja Ev-kisoissa voidaan käydä pitämässä hauskaa.

Agin alkeiskurssilla oli sitten vuorossa loputkin esteet ja sitten ryhmä on käynyt läpi kaikki agin esteet.  Jesh päästään tästä eteenpäin rakentelemaan rataa.                                                                                                                                                                                                                                                                                          Treenien alku on aina yhtä energistä! Virtaa riittää vaikka muille jakaa. (Vaikka ennen agi ryhmää ollaan treenattu tunti tokon alkeisryhmässä tokoa.)                                                                                                                                      Mukana oli kaikki vanhat esteet ja “uusina” tulivat pussi ja muuri. Treenit meni ihan hyvin, vaikka Hopsu erehtyi nuuskimaan kentältä lähtevälle lenkkipolulle jonkun lenkkeilijän jälkiä. (Huoh!)  Muilta katastrofeilta kuitenkin vältyttiin. Onneksi esteiden suorittamisen kanssa ei ole mitään ongelmaa tai arastelua.  Keppien tehotreeni on myös kanattanut. Kentällä kepit meni joka puolelta ilman avustusta. Otettiin sekä avo- että suljettua kulmaa ja hienosti tytsy klaarasi kepit läpi. Hypyillä treenien aiheena oli valssit, välistävedot ja takaakierrot. Kontaktiesteillä jatkettiin yhä “ota” käskyn vahvistusta.

Sitten vähän tokosta…Möllikisat ovat viikonloppuna ja siihen loppuu myös meijän tokon alkeiskurssi. Viime treeneissä käytiin läpi kaikki alkeisluokan liikkeet. Kotona ollaan treenattu noutoa, tosin ei vielä oikealla noutokapulalla.

Koeviikolla ollaan keretty kunnolla ulos ja juoksemaan valoisan aikaan. Iltaisin on niin ankeaa lähteä juoksemaan pimeään ilman katulamppuja ja Fanni on perusvaruste pimeän lenkeille.

Syksyn otoksia

Pari viikkoa on hujahtanut kiireisen lukio elämän parissa, tokon alkeiskurssilla, agin parissa ja pitkillä juoksulenkeillä.
Aiemmin taisinkin mainita tokon alkeiskurssista. Se alkoi pari viikkoa sitten ja Hopsun kanssa tokoilu on mennyt hyvin. Ihmettelen vähän kun tokoa treenataan samalla kentällä kuin agia, mutta tokossa ei ole ollut minkäänlaista karkaamisongelmaa. O.o Tokon alokasliikkeet alkavat siis pikkuhiljaa olla hallussa ja muutaman viikon päästä kurssin lopussa luvassa on möllitoko kisat.
Ehkä voidaan harkita alokasluokan kisoihin osallistumista talven mittaan kunhan katsellaan miten mölleissä sujuu ja käydään seuraamassa muutamaa toko kisaa kentän laidalta.

Tokoan alkeiden lisäksi aloitimme myös agin alkeiskurssin ja eilen olimme kentällä ensimmäistä kertaa alkeiskurssin merkeissä. Este osaamisen kannalta kurssi on Hopsulle helppoa, kun ollaan treenattu pienryhmässä kaikkia esteitä mutta karkailu-ongelmaan kurssi tulee olemaan meille enemmän kuin tarpeellinen. Kentällä ei onneksi olla ongelman kanssa yksin kun oli muitakin “karkureita”. Eilen kurssilla aloitettiin treenata vain yksittäisiä esteitä. Hopsu karkasi muutaman kerran, mutta kutsusta tuli luokse. Se on vaan niin kummallista, että toiset koirat ei kiinnosta Hopsua pätkääkään, eikä se karkaa niiden luokse, vaan kiinnostuksen kohteena ovat toiset ihmiset ja se menee hyppimään ja mielistelemään ohjaajia ja treenikavereita.
Mie niin toivon, että pikkuhiljaa karkailulle saataisiin loppu ja päästäisiin itse asiaan.

Onnea kaikille sisaruksille; Rillalle, Pimulle, Turbolle, Veetille ja Furille!:)

Pikku koirasta…

Isoksi bortsuksi.