vaikka blogi on elänyt muutaman viikkoa hiljaiseloa. Itselläni on ollut hirveä kiirus.
Kamalasti on mahtunut kaikkea näihin viikkoihin ja kuulumiset tulee tällä kertaa romaanin muodossa. 
Hopsun kanssa tokon alkeet saatiin päätökseen viimeisen kurssi kerran mölli-kisoilla. Kisoissa ei tosin jaettu sijoituksia, vaan ne oli enemmän harjoitus mahdollisia tulevia toko-kisoja varten. Kokonaisuudessa meillä meni hyvin, mutta pikku räveltämiset pudottivat pisteitä. (Heh:D)
Ensimmäinen liike oli luoksepäästävyys, joka oli siis ryhmäliike. Hopsu pysyi istumassa vierellä sen ajan, kun tuomari kävi meidän luona, mutta kun tuomari oli menossa pois niin Hopsu otti askelia eteenpäin. Joten liikkestä ei tullut ihan täysiä pisteitä.
Seuraava liike -joka myös suoritettiin ryhmänä- oli paikallaanmakaaminen. Matka oli 2m ja aika 1min. Pisteet meni nollille, koska Hopsu nousi istumaan ja ryömi eteenpäin. Seuraavat liikkeet oli liikesarjoja ja suoritettiin itsenäisesti: Seuraaminen taluttimessa meni melko hyvin ja siitä tuli lähes täydet pisteet. Maahanmeno liikkeestä meni muuten hyvin, mutta Hopsun “maahan” oli ihme kökötys, joten siitä verotettiin pisteitä. Liikkeestä seisomaan jäännissä Hopsu ei jäänyt kunnolla seisomaan, vaan otti askelia ja se näkyi pisteissä.
Luoksetulossa matka oli 10m ja siitä tuli melkein täydet pisteet, mutta Hopsu varasti aavistuksen. (Se yrittää ennakoida kaikkea, kuten mm. agi startteja :S)Viimeisenä liikkeenä oli hyppy. Sai päättää tekeekö sen helpotettuna, eli pelkkä hypyn ylitys riittää vai tekeekö ihan oikean tokon alo-hypyn. Kokeiltiin sitä oikeaa, sillä pelkkä hypyn ylitys Hopsulta sujuu. Hypyn hypättyä Hopsu ei malttanut odottaa toisella puolella seisomassa, vaan hipsi hypyn sivulle. Toisella yrittämällä se kuitenkin meni kivasti. Kokonaisvaikutuksesta tuli pisteitä 9/10.
Agin parissa alkeiskurssi tuli päätökseen ja päästiin siitä jatkamaan maneesi kaudelle jatkoryhmään. Ekat halli treenit sai Hopsulla aikaan kunnon adhd kohtauksen. Karkailu ei ole enää ongelma ja nyt ollaan saatu keskityttyä täysin itse treenaamiseen.
Miun on pitänyt opetella uusi ohjaamistyyli. Fannin kanssa miun piti olla koko ajan tsemppaamassa ja pitämässä vauhtia yllä. Ohjasin radalla edeltä käsin ja kerkesin valssailemaan ja vaikka mitä ihan rauhassa. Hopsun kanssa miun pitää olla mahdollisimman rauhallinen ja neutraali, sillä jo nähdessään agi radan se käy kierroksilla. Saan todellakin juosta niin kovaa kuin pääsen ja ohjaamisen on oltava ennakoivaa.
Pahimmat ongelmat meillä on tällä hetkellä lähdössä varastaminen. Se tykkää niin paljon mennä radalla, että se ei malta kuunnella starteissa ja menee jo suorittamaan sen mielestä oikeaa rataa. Toinen ongelma on ollut rimojen pudottelu. Suorassa olevien hyppyjen rimat pysyvät, mutta jos täytyy tulla vinosta kulmasta niin rimat usein tulevat alas. Tähän ongelmaan ollaan tehty hyppyharjoituksia, joissa rimat ovat eri korkeuksilla ja hypyt eri matkojen päässä toisistaan, jotta se pikkuhiljaa alkaa hahmottaa askelluksensa pituutta. Talven aikana olisi tarkotus käydä kokeilemassa kisaamista mölli- ja ev-kisoissa.
Eläinlääkäri reissulta ei olla myöskään vältytty, vaan ell. päivystyksessä pyörähdettiin Fannin kanssa. Oltiin metsälenkillä ja ilmeisesti Fannia oli pistänyt tai raapaissut joku oksa silmään. Silmä oli kokonaan punainen, vuosi ja Fanni piti sitä kiinni. Päästiin heti päivystykseen ja onneksi kaikki oli kunnossa, eikä silmässä näkynyt mitään vakavampaa.
Isänpäivä vierähti mättäreissä. Osallistuttiin junioriluokkaan ja parina meillä oli englannin springersspanieli. Tuomari ihmetteli kovasti Hopsun väritystä. Ensiksi se kysyi minkä värinen Hopsu on ja seuraavaksi se ihmetteli onko se edes sallittu väri. Miulle nousi viimestään sen jälkeen kiukku pintaan, kun käteen annettiin heti perään sininen ruusuke ilman mitään perusteluja. Mutta eipä tuolla niin väliä, sillä Hopsu esiintyi hienosti ja olin tosi tyytyväinen sen kehässä oloon.:) Tammikuussa on sitten seuraavat oikeat näyttelyt.
Bea kirjoittaa:
18.11.2009 kello 22:14
Heissan!
Olipa mukava lukea kuulumisianne pitkästä aikaa! Oma mussukkani on Miikun luona, joten jossainhan sitä on käytävä ikävää lievittämässä
Minnekä olette tammikuussa menossa näytelmöimään?
Ja noihin lähtöihin oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota heti, meillä on meinaan Rillan kanssa ollut ihan sama juttu. Kannattaa treenata ne sellaisiksi, että et kutsu sitä käsimerkein tai millään liikkeellä, vaan ollessasi aivan neutraali ja pelkällä kutsusanalla. Meillä nimittäin kävi niin, että kun kutsuin sekä sanallisesti, että samaan aikaan aloin jo ohjata kädellä, alkoi Rii kytätä pienintäkin käden liikettä - ja se oli aina menoa. Nykyään tuo nököttää (ainakin teoriassa…) paikoillaan, vaikka kutsuisin sitä miten käden liikkeillä, kumartumisilla, reisiin taputtamalla tai pois päin juoksemalla -> vasta käskystä on lupa tulla. Antaa muuten hirveästi vapautta ja aikaa itselle!
Harmi, kun nyt ei olla vieläkään päästy treffaamaan, mutte ehkä tässä vielä ehditään
Kaikkea hyvää teille sinne ja treeni-iloa!
-Bea ja Rilla